Studio sun 20.11. klo 14.00 | Liput 6 e | ECFA: PARAS EUROOPPALAINEN LASTENELOKUVA

Tanska 2022 | 84 min
Kieli: tanska | Tekstitys: suomi, englanti

Alkuperäinen nimi: Robotbror
Ohjaus, käsikirjoitus: Frederik Nørgaard
Kuvaus: Martin Top Jacobsen
Leikkaus: Lars Wissing
Musiikki: Povl Kristian
Osissa: Selma Iljazovski, Philip Elbech Andresen, Lars Brygmann, Kristian Holm Joensen
Tuotanto: Jasmine Hermann Naghizadeh | Nimbus, jasmine@nimbusfilm.dk, nimbusfilm.dk
Levitys: DFI, lizetteg@dfi.dk

ystävyys, perhe, sci-fi, teknologia, robot power

Hauska elokuva, erityisesti robotit olivat hauskoja kun ne pystyivät muuttamaan muotoaan esimerkiksi karhusta koiraksi. Päähenkilö vaikutti fiksummalta kuin vanhempansa. Kävivätköhän he missään töissä, kun he olivat koko ajan kotona pyjamat päällä ja virtuaalilasit päässä.

- Sanni 10 v.

Outo ja ihmeellinen tulevaisuus ei ehkä ole tuollainen, mutta ystävyys tulee aina olemaan tärkeintä, mikä tuntuu lohdulliselta, muuttuisipa maailma muuten minkälaiseksi tahansa. Koneet eivät myöskään koskaan korvaa ihmistä eikä virtuaalimaailma todellista maailmaa.
Erityisen hauskaa oli se, kun kadonneiden energiapatukoiden arvoitus selvisi.

- Natalia 10 v.

Tämän elokuvan tärkein opetus on siinä, että toisinaan haluamamme asia ei olekaan sitä, mitä me todellisuudessa haluamme. Usein se saattaa olla jopa tiedostamatonta, kuten esim. Tarkovskin Stalkerissa, jossa salainen huone toteuttaa juuri tiedostamattomat toiveemme. Tulevaisuuden dystooppisessa keinoälyn maailmassa, missä ihminen on risteytynyt robottien kanssa, tämä tiedostamattomuus vain syvenee ja todellisuuden ja kuvitelman raja kapenee entisestään.
Tämän elokuvan päähenkilö, Alberte-niminen 12-vuotias koulutyttö, haluaa kovasti päästä erään klubin jäseneksi, mutta jäsenyys edellyttää, että hänen on ensin hankittava uusinta mallia oleva robotti. Kautta aikojen lapset ja nuoret ovat kilpailleet, kenellä on hienoimmat lelut, hienoin polkupyörä tai nykyään hienoin tietokone tai älypuhelin. Elokuvan ”salaisen huoneen” eli tässä tapauksessa vanhan Robbi-robotin ansiosta Alberte tajuaa lopulta, mitä hän todellisuudessa haluaa: todellisia ystäviä eikä pinnallista kaveripiiriä. Visuaalisesti tämän tulevaisuuteen sijoittuvan elokuvan miljöössä on selviä viitteitä 1980-luvulle, mikä ei liene sattuma. Olihan 1980-luku äärimmäisen pinnallinen ja banaali vuosikymmen, mitä aikakauden muotiin ja diskomusiikkiin tulee. Se oli kasinotalouden ja kulutusjuhlan aikaa.
Voisi kuvitella, että elokuvan päähenkilön isovanhemmat ovat olleet 1980-luvun lapsia. Niin selvältä jatkumo näyttää.

- Juha 64 v.