Massivedynamic.co
Pohjoismaisia lastenelokuvaklassikoitaSallittu kaikenikäisille

Peppi Pitkätossu karkuteillä

Tommi ja Annika haluaisivat viettää rentouttavaa kesälomaa, mutta vanhemmat komentelevat jatkuvasti heitä kitkemään mansikkamaata tai tekemään muuta tylsää. He päättävät karata Peppi Pitkätossun kanssa. Kolmikko päätyy huimiin seikkailuihin.


NÄYTÖS

Su 21.11. klo 11.00 Valvesali

SALLITTU

99 min
Tekstitys: suomi
Kieli: ruotsi

Ruotsi 1970
Alkuperäinen nimi: På rymmen med Pippi Långstrump
Ohjaus: Olle Hellbom
Käsikirjoitus: Astrid Lindgren
Kuvaus: Kalle Bergholm
Leikkaus: Jan Persson, Jutta Schweden
Musiikki: Christian Bruhn, Georg Riedel
Osissa: Inger Nilsson, Maria Persson, Pär Sundberg
Tuotanto: Olle Nordemar | Svensk Filmindustri

AVAINSANAT

klassikko, ystävyys, seikkailu, girl power, kesä

____________________

Oli kiinnostavaa, miten kekseliäästi Peppi, Tommi ja Annika matkasivat paikasta toiseen välillä ratsastaen, välillä junan katolla ja sitten heinärattaiden kyydissä. Erityisesti Pepin pyörälläajo pyörättömällä polkupyörällä jäi mieleen. Lopussa Tommin ja Annikan kotiinpaluu oli mielestäni vähän liian tunteellisesti ja romanttisesti näytelty.

- Natalia, 9 v.

Minua kiehtoivat vanhanaikaiset trikkikuvaukset etenkin Pepin luudallalentämis- ja nuorallakävelykohtauksissa. Luonto ja maalaismaisemat olivat upeita. Hauska elokuva.

- Olivia, 12 v.

Pepin toreadooriesitys oli hyvä, missä hän pelastaa pikkupojan härän hyökkäykseltä. Hassua oli kun lehmät söivät Tommin ja Annikan vaatteet. Ilmeisesti kannattaa tehdä, kuten Peppi ja mennä uimaan vaatteet päällä, niin silloin ne eivät päädy lehmien suihin.

- Ella, 12 v.

Erityisesti jäi mieleen se, miten Peppi oli lempeä eläimiä kohtaan. Eläimiä oli Pikku Ukon ja Herra Tossavaisen lisäksi paljon muitakin, kuten kauriita, sammakoita, kaneja ja kissoja. Jännittävä oli myös Pepin koskenlasku tynnyrissä.

Senni, 9 v.

Tuli mieleen omat lapsuusvuodet yli viidenkymmenen vuoden takaa kun isäni vei minut pelottavan hammaslääkärikäynnin jälkeen katsomaan tätä elokuvaa. Tietysti Pepissä, kuten muissakin lastenelokuvissa toistuu sama kaava: aikuiset ovat hölmöjä ja lapset selviävät neuvokkuudellaan tilanteesta kuin tilanteesta. Esimerkkeinä mm. miten vanha romuauto, joka ei ole liikkunut omin voimin vuosikymmeniin, hyrähtää iloisesti käyntiin Konradin kestoliimalla ja miten helppoa on karata poliisiputkasta. Pitää kuitenkin muistaa että fiktio on fiktiota eikä todellisuus vastaa mielikuvitusta. Oikeasti ei pidä koskaan hypätä liikkuvaan junaan tai ratsastaa ilman kypärää.

Juha, 63 v.

Lapsuusvuodet tulivat mieleen minullekin. Inger Nilsson, Pär Sundberg ja Maria Persson ovat mielestäni ainoat oikeat henkilöt näyttelemään Peppiä, Tommia ja Annikaa. Pepistä ei liene uudempia näyteltyjä elokuvia kuten on esim. Annelin ja Onnelin, Pertsan ja Kilun ja Heinähatun ja Vilttitossun laita. Tietysti tähän vaikuttaa se, että Peppi-elokuvat ja tv-sarjan jaksot kuvattiin hyvin lyhyellä aikavälillä (1969-1971), jolloin näyttelijät eivät olleet vielä ehtineet niinsanotusti kasvaa ulos rooleistaan. Sensijaan Annelia ja Onnelia, Heinähattua ja Vilttitossua ja Pertsaa ja Kilua on tehty useammalla vuosikymmenellä, joten pääosan esittäjiä on ollut pakko vaihtaa. Esimerkiksi v. 2002 ensi-iltansa saaneen ensimmäisen Heinähatun ja Vilttitossun päänäyttelijät Katariina Tavi ja Tilda Kiianlehto ovat jo kolmikymppisiä.

- Heidi , Natalian ja Olivian äiti

Elokuvaa oli mukava katsoa, koska se herätti nostalgisia tunteita.

Hahmot olivat iloisia persoonia ja saivat hyvälle tuulelle.

Näytteleminen oli hiukan liioiteltua, mutta se kuuluukin siihen aikakauteen. Meidän mielestämme näytteleminen oli taidokasta.

Pidimme erityisesti elokuvan miljööstä, joka oli esteettisesti vanhanaikainen. Eläimistä kuvatut kohtaukset sekä äänimaailma sopi hyvin elokuvan tyyliin.

Klassikkoelokuva oli hauska ja mukaansa tempaiseva, se sopii kaikenikäisille jännityksestä huolimatta.

- Emma, 14 v., Reeta, 15 v.